Houkutus tulkita maailmaa yhdellä tavalla on suuri. Usein tuntuu, että elo olisi helpompaa, kun sallisi itselleen yhden näkökulman. Olisi mukavaa, kun voisi uskoa johonkin täysillä ja toitottaa sitä turuilta ja toreilta. Voisi keskittyä parantamaan maailmaa ja tietäisi, mitkä asiat pitää korjata ja miten.
Toimittajana tuollaiseen luksukseen ei oikein ole mahdollisuutta. Maailma on monimutkainen. Siksi on jatkuvasti oltava avoin uudelle tiedolle ja pidettävä aistit avoinna nouseville ilmiöille. Uteliaisuuden kirous on siinä, että on vaikea päättää, mihin käyttää omia voimavarojaan. Millä tavalla minä voisin edistää hyviä asioita ja paljastaa ikäviä asioita?
Olen nyt ollut vapaana toimittajana noin kolme ja puoli vuotta. Osin sattumankin takia olen kirjoittanut paljon yrittäjyydestä ja startupeista. Startupeissa minua on innostanut se, että nämä yrittäjät usein haluavat tehdä jotain poikkeuksellista, ja näin pieneltä osin tehdä maailmaa paremmaksi. Välillä nämä maailmanparannusviestit vaikuttavat ehkä huvittaviltakin, mutta minusta niissä on tärkeä viesti. Ihmiset viihtyvät ja innostuvat töissä, joissa kokevat tekevänsä jotain isomman tavoitteen eteen.
Tänä vuonna olen pohtinut paljon, että mitkä asiat olisivat sellaisia, joihin haluaisin keskittyä. Toimittajan työ on varsinkin uutistoimituksissa usein negatiivisten asioiden kanssa työskentelyä. Se tekee helposti kyyniseksi. Itse haluan muuttaa maailmaa enemmän positiivisuuden kautta. Haluan kertoa hyvistä käytännöistä ja onnellisista tarinoista. Jostain, joka auttaa ihmisiä, yrityksiä ja yhteiskuntia kehittymään.
Olen viime aikoina kirjoittanut useampia juttuja johtamisesta. Se on teema, jonka parissa jatkan todennäköisesti jatkossakin. Siinä minua kiehtoo oikeastaan sama asia kuin Mårten Mickosia, joka totesi kerran haastattelussani, että aina kun jokin menee vikaan, on jälkikäteen huomattu, että johtaminen falskasi. Haluan auttaa johtajia kehittymään. Se kehittää myös muita ihmisiä.
Johtaminen ei ole ainoa teema, josta tykkään kirjoittaa. En kuitenkaan edelleenkään osaa löytää yhtä tai edes viittä asiaa, jotka minua kiinnostavat. Kiinnostavia asioita on maailmassa paljon enemmän. Haluan auttaa ihmisiä kehittymään, haluan ymmärtää ja auttaa muita ymmärtämään maailmaa. Haluan myös kantaa korkeni kekoon, jotta pysäytämme ilmastonmuutoksen. Yleviä tavoitteita, joiden sisälle mahtuu paljon. Toivottavasti ei niin paljon, että hukkaan itseni sinne.
Koska monien yritysjohtajien ja konsulttien mukaan yrityksen missio eli olemassaolon perussyy on työntekijöille tärkeä innostuksen lähde, minäkin päätin yksinvaltiaana johtajana luoda minun journalismipajalleni mission. Halusin sen kuvastavan uteliaisuuttani, analyyttisuuttani ja maailmanparantamisen tahtoa. Missio muotoutui seuraavanlaiseksi: Haluan muuttaa tapaa, jolla ihmiset katsovat maailmaa. Katsotaan innostuuko missiosta myös minun työntekijäni. Tiedän, että hän osaa olla välillä aika vaativa tyyppi.
Tiedostan, että jokaisessa työtehtävässä en pääse maailmaa muuttavien unelma-aiheiden pariin. Mission ideana onkin muistuttaa, että hiljaisempina hetkinä minun kannattaa pyrkiä etsimään niitä kaikista kiinnostavimpia aiheita. Oli ne sitten epäkohtien kaivelua tai positiivisista esimerkeistä kertomista.
댓글